Konepajalaisten liikunta- ja muita vapaa-ajan harrastukia 1960–2000
Näin tuossa syksyn pimeydessä uimahallin saunassa erään Kuopion
kaupungin urheilupaikkojen hoitajan ja hän kysyi minulta, että oletko
käynyt luistelemassa ? Muistin erään jutun -70 luvulta, se oli jäänyt ko.
kentänhoitajan mieleen. Silloin oli menossa luistelubuumi, olihan Kuo-
piossa alettu järjestää maratonluistelukisoja. Tämä meidän juttu meni niin,
että olimme varanneet Linnanlahden luistelukentälle vuoron kello 11.00-12.00,
eli ruokatunnin ajaksi ja me järjestimme siellä luistelukisat. Kisa käytiin
niin, että luisteluaika oli puoli tuntia ja kuka luisteli pisimmän matkan oli
tietenkin voittaja. Kentänhoitaja ei ollut ennen moista nähnyt.
Osallistuttiin myös luistelumaratonille. Arolan Maran kanssa tuli kinaa
siitä, pystymmekö luistelemaan 10 km ihan kylmiltään. Ei siitä saatu
selville muuten kuin lähtemällä kisaan mukaan. Menihän siinä aikaa,
välillä seisoimme syvällä lumihangessa kun nilkat eivät kestäneet,
mutta maaliin tultiin. Loput kisat ovatkin sitten olleet ”Marattomia”
Minun päähäni pälkähti ajatus muistella mitä muuta hulluja ja viisaitakin
hommia siellä tuli tehtyä. Alkuaikoina taisi olla ainoastaan konepajan
sarjahiihdot eli ”Paska–ahon kansalliset” Nimi johtuu siitä, että tapahtuma
järjestettiin silloisen Tiihottaren kaatopaikan maisemissa. Hiihdettiin kolme
eri kisaa, 5 km, 10km ja 15 km ja yhteistulos ratkaisi voiton ja muutkin sijat.
Kisojen jälkeen seurasivat jälkipelit Valentinin saunassa. Myöhemmin kun
Saarijärven alueelle rakennettiin asuntoja ja koulu, hiihdettiin Puijolla.
Sittemmin tuli paljon muuta toimintaa, pelattiin ruokatunnilla lentopalloa,
pöytätennistä, nostettiin painoja ja monta vuotta pelattiin jalkapalloa
ympäri vuoden konepajan viereisellä Tapion kentällä, traktorilla aurattiin
kenttä lumesta vapaaksi, pakkasrajoja ei tunnettu. Opeteltiin Mykkäsen
Jarin johdolla jopa tenniksen peluuta, ei se oikein onnistanut, pallot
lentelivät minne sattui. Väinölänniemellä haettiin palloja järvestä.
Jopa kisojakin järjestettiin. Parhaiten minulle on jäänyt mieleen pelit
joissa parhaat oli saatu selville, mutta kaksi huonointa olimme
minä ja Koposen Jussi. Seuraavana iltana menimme Jussin kanssa
pelaamaan se jumboturnaus ja sovimme, että jos Jussi häviää, ei puhuta
mitään. Aamulla kaverit kyselivät, että miten kävi, vastasimme ,ei puhuta.
Kai porukka siitä arvasi miten oli käynyt.
Tulee mieleen Huovisen Perttu alias Puma jolta eivät ideat loppuneet.
Hän lanseerasi niin sanotun kymmenottelun jossa suoritettiin vuoden
aikana kymmenen eri lajia, lajit vaihtelivat eri vuosina, kesällä kisattiin
yleisurheilulajeja ja talvella sisähommia ja tietenkin hiihtoa. Muistelen
tässä mitä kaikkia lajeja käytiin läpi. Ainakin 100 m juoksu, 1500 m
juoksu, 10 000 metrin juoksu eli Neulaniemen kymppi, pituushyppy,
korkeushyppy, kuulantyöntö, keihäänheitto, tikanheitto, ilma-ase-
ammunta, pilkkikisat, 200m uinti joka olikin aika eksoottinen laji. Osa
porukasta opetteli kisaa varten uimaan ja joku pyyteli, että saisi reunaradan
ettei hukkuisi. Kyllä siinäkin oli uimahallin yleisöllä ihmettelemistä , kun
koko hallin toinen pääty oli varattu meille. Osa joutui välillä kellumaan kun
uintimatka oli sentään 200 m. Tuo Neulanimen kymppi oli ainakin minulle
ja sukunimikaima Laurille (Rissanen) aikamoista tervanjuontia, käveltiin
pari viikkoa suorin jaloin.
Seuraava laji joka tuli mieleen oli vuosittainen lentopallon haasteottelu
Rissasen Mauri eli Elva ja Reinikaisen joke pelasivat kahdestaan koko
pajalta kerättyä kuuden miehen joukkuetta vastaan ja aina he kisan voittivat,
vaikka pajalla oli muutamia sarjapelaajiakin. Näitäkin kisoja järjestettiin
monta vuotta mutta haastajat kyllästyivät kun Elva ja Joke voittivat aina.
Työosastojen välisiä kisoja järjestettiin useissa eri lajeissa. Ainakin pilkki-
onginta oli suosittu. Lento ja jalkapallo, pingis, viestijuoksut pururadalla,
tikanheitto. Saattoi olla muitakin lajeja mutta ei tässä tule mieleen.
Konepajalla oli aikoinaan kattilaseppänä Kyösti Taskinen niminen henkilö
joka loppuaikoinaan toimi portinvartijana ja oli armoitettu pilkkijä.
Muistan kun hän eräänä toukokuun päivinä kertoi miten usein oli tullut
käytyä pilkillä kuluneena talvena. Kuusamosta aloitti lokakuussa ja
lopetti toukokuussa Vuorelassa jossa hän asui. Aloituksen ja lopetuksen
välillä oli kaksi vapaapäivää ko.harrastuksesta. Joulupäivä ja yksi päivä
kun telkkusta tuli jääkiekon mm. kisojen loppuottelu. Jos joku panee
paremmaksi niin hyvä on.
Valokuvaustakin harrastettiin, Kuopiossa toimi VR:n Puijon kamerat
niminen kerho. Aseman väestösuojassa oli ”laboratorio” jossa tehtiin
valokuvia, jopa diojakin yriteltiin kehitellä. Kerholla oli kalustoa jota
jäsenet voivat lainata, Paasosen Eko oli kalustonhoitajana.
Ei sovi unohtaa retkeilyäkään, ruskaretket Vuokattiin olivat suosittuja
Samoin Pyhätunturille, sinne tehtiin muutmia bussimatkoja, useana
Pääsiäisenä meitä pajalaisia oli viettämässä unohtumattomia kevät-
päiviä siellä. Sitten ne retket loppuivat , kun Heikkisen Niken
elonpäivät loppuivat. Nikke oli henkeen ja vereen ”Lapinhullu”
Kuopiossa Joulukuussa 2014 Matti Rissanen
Uusimmat kommentit