Konepajalaisten liikunta- ja muita vapaa-ajan harrastukia 1960–2000

 

                   Näin tuossa syksyn pimeydessä uimahallin saunassa erään Kuopion

                 kaupungin urheilupaikkojen hoitajan ja hän kysyi minulta, että oletko

                 käynyt luistelemassa ? Muistin erään jutun -70 luvulta, se oli jäänyt ko.

                 kentänhoitajan mieleen. Silloin oli menossa luistelubuumi, olihan Kuo-

                 piossa alettu järjestää maratonluistelukisoja. Tämä meidän juttu meni niin,

                 että olimme varanneet Linnanlahden luistelukentälle vuoron kello 11.00-12.00,

                 eli ruokatunnin ajaksi ja me järjestimme siellä luistelukisat. Kisa käytiin

                 niin, että luisteluaika oli puoli tuntia ja kuka luisteli pisimmän matkan oli

                 tietenkin voittaja. Kentänhoitaja ei ollut ennen moista nähnyt.

                 Osallistuttiin myös luistelumaratonille. Arolan Maran kanssa tuli kinaa

                 siitä, pystymmekö luistelemaan 10 km ihan kylmiltään. Ei siitä saatu

                 selville muuten kuin lähtemällä kisaan mukaan. Menihän siinä aikaa,

                 välillä seisoimme syvällä lumihangessa kun nilkat eivät kestäneet,

                 mutta maaliin tultiin. Loput kisat ovatkin sitten olleet ”Marattomia”

 

                  Minun päähäni pälkähti ajatus muistella mitä muuta hulluja ja viisaitakin

                 hommia siellä tuli tehtyä. Alkuaikoina taisi olla ainoastaan konepajan

                 sarjahiihdot eli ”Paska–ahon kansalliset” Nimi johtuu siitä, että tapahtuma

                 järjestettiin silloisen Tiihottaren kaatopaikan maisemissa. Hiihdettiin kolme

                 eri kisaa, 5 km, 10km ja 15 km ja yhteistulos ratkaisi voiton ja muutkin sijat.

                 Kisojen jälkeen seurasivat jälkipelit Valentinin saunassa. Myöhemmin kun

                 Saarijärven alueelle rakennettiin asuntoja ja koulu, hiihdettiin Puijolla.

 

                  Sittemmin tuli paljon muuta toimintaa, pelattiin ruokatunnilla lentopalloa,

                 pöytätennistä, nostettiin painoja ja monta vuotta pelattiin jalkapalloa

                 ympäri vuoden konepajan viereisellä Tapion kentällä, traktorilla aurattiin

                 kenttä lumesta vapaaksi, pakkasrajoja ei tunnettu. Opeteltiin Mykkäsen

                 Jarin johdolla jopa tenniksen peluuta, ei se oikein onnistanut, pallot

                 lentelivät minne sattui. Väinölänniemellä haettiin palloja järvestä.

                 Jopa kisojakin järjestettiin. Parhaiten minulle on jäänyt mieleen pelit

                 joissa parhaat oli saatu selville, mutta kaksi huonointa olimme

                 minä ja Koposen Jussi. Seuraavana iltana menimme Jussin kanssa

                 pelaamaan se jumboturnaus ja sovimme, että jos Jussi häviää, ei puhuta

                 mitään. Aamulla kaverit kyselivät, että miten kävi, vastasimme ,ei puhuta.

                 Kai porukka siitä arvasi miten oli käynyt.

 

                  Tulee mieleen Huovisen Perttu alias Puma jolta eivät ideat loppuneet.

                 Hän lanseerasi niin sanotun kymmenottelun jossa suoritettiin vuoden

                 aikana kymmenen eri lajia, lajit vaihtelivat eri vuosina, kesällä kisattiin

                 yleisurheilulajeja ja talvella sisähommia ja tietenkin hiihtoa. Muistelen

                 tässä mitä kaikkia lajeja käytiin läpi. Ainakin 100 m juoksu, 1500 m

                

                 juoksu, 10 000 metrin juoksu eli Neulaniemen kymppi, pituushyppy,

                 korkeushyppy, kuulantyöntö, keihäänheitto, tikanheitto, ilma-ase-

                 ammunta, pilkkikisat, 200m uinti joka olikin aika eksoottinen laji. Osa

                 porukasta opetteli kisaa varten uimaan ja joku pyyteli, että saisi reunaradan

                 ettei hukkuisi. Kyllä siinäkin oli uimahallin yleisöllä ihmettelemistä , kun

                 koko hallin toinen pääty oli varattu meille. Osa joutui välillä kellumaan kun

                 uintimatka oli sentään 200 m. Tuo Neulanimen kymppi oli ainakin minulle

                 ja sukunimikaima Laurille (Rissanen) aikamoista tervanjuontia, käveltiin

                 pari viikkoa suorin jaloin.

 

                  Seuraava laji joka tuli mieleen oli vuosittainen lentopallon haasteottelu

                 Rissasen Mauri eli Elva ja Reinikaisen joke pelasivat kahdestaan koko

                 pajalta kerättyä kuuden miehen joukkuetta vastaan ja aina he kisan voittivat,

                 vaikka pajalla oli muutamia sarjapelaajiakin. Näitäkin kisoja järjestettiin

                 monta vuotta mutta haastajat kyllästyivät kun Elva ja Joke voittivat aina.

 

                 Työosastojen välisiä kisoja järjestettiin useissa eri lajeissa. Ainakin pilkki-

                 onginta oli suosittu. Lento ja jalkapallo, pingis, viestijuoksut pururadalla,

                 tikanheitto.  Saattoi olla muitakin lajeja mutta ei tässä tule mieleen.

                 Konepajalla oli aikoinaan kattilaseppänä Kyösti Taskinen niminen henkilö

                 joka loppuaikoinaan toimi portinvartijana ja oli armoitettu pilkkijä.

                 Muistan kun hän eräänä toukokuun päivinä kertoi miten usein oli tullut

                 käytyä pilkillä kuluneena talvena. Kuusamosta aloitti lokakuussa ja

                 lopetti toukokuussa Vuorelassa jossa hän asui.  Aloituksen ja lopetuksen

                 välillä oli kaksi  vapaapäivää ko.harrastuksesta. Joulupäivä ja yksi päivä

                 kun telkkusta tuli jääkiekon mm. kisojen loppuottelu. Jos joku panee

                 paremmaksi niin hyvä on.

 

                 Valokuvaustakin harrastettiin, Kuopiossa toimi VR:n Puijon kamerat

                 niminen kerho. Aseman väestösuojassa oli ”laboratorio” jossa tehtiin

                 valokuvia, jopa diojakin yriteltiin kehitellä. Kerholla oli kalustoa jota

                 jäsenet voivat lainata, Paasosen Eko oli kalustonhoitajana.

 

                 Ei sovi unohtaa retkeilyäkään, ruskaretket Vuokattiin olivat suosittuja

                 Samoin Pyhätunturille, sinne tehtiin muutmia bussimatkoja, useana

                 Pääsiäisenä meitä pajalaisia oli viettämässä unohtumattomia kevät-

                 päiviä siellä. Sitten ne retket loppuivat , kun Heikkisen Niken

                 elonpäivät loppuivat. Nikke oli henkeen ja vereen ”Lapinhullu”

 

                              Kuopiossa Joulukuussa 2014  Matti Rissanen