Muisteluja konepajakoulusta
Oli lämmin loppukesän, vai olisikohan tuo ollut alkusyksyä, kaunis
aamu 29.08 1960. Konepajan portilla seisoskeli 16 poikaa iältään 15-18
vuotta osa oli hyvikin ujon näköisiä, olihan joukossa lähikunnista tuleita
poikia. Joukosta erottui aika selkeästi muutama Kuopiolainen poika
joilla oli takanaan ammattikoulu, lopuilla oli vain kansakoulu, esimerkiksi
minulla oli suoritettu supistetun kansakoulun oppimäärä, mutta se siitä.
Tämä oppilaskoulu oli ensimmäinen sodanjälkeinen ammattioppilas-luokka joka oli
konepajaan otettu, veturimiesoppilaita oli kyllä ollut useampiakin kursseja sitä
ennen.
Luettelen tässä poikien nimet: Heimo Ahonen, Martti Hartikainen,
Mikko Hartikainen, Reijo Hämäläinen, Seppo Hämäläinen, Pekka
Hynynen, Raimo Jokinen, Heikki Kasurinen, Tauno Kinnunen,
Raimo Kärppä, Heikki Kasurinren, Jorma Laitinen, Voitto Paulus,
Valto Reinikainen Matti Rissanen, Mauri Rissanen, Unto Smedberg.
Portille tuli vastaan Kalevi Lehtonen, oppilaskoulun työnjohtaja ja
aluksi meille esiteltiin konepajaa ja tarjottin tulokahvit. Tilaisuudessa olivat läsnä
ainakin konepajan päällikkö Simo Nummelin ja ylityönjohtaja Eemil Markkanen.
Sitten siirryttinkin pajan puolelle ja Kalevi Lehtonen esitteli meille
tulevaa työpaikkaamme ja joitakin ihmisiä siellä, siinäpä se ensimmäinen
päivä kuluikin. Seuraavana aamuna kello seitsemän tultiin pajalle
tutustuttiin oppilaskoulun verstaan joka tuli olemaan meidän paikkamme
ainakin ensimmäiset kolme kuukautta, siellä teimme erlaisia oppilas-
töitä. Harppeja, suorakulmia, pistepuikkoja, erilaisia kulmamittoja,
vasaroita, piirtopuikkoja ja sitten kaikkien kauhu "Nuljuksen naula"
se oli pari senttiä paksu ja ehkä kuuskymmentä milliä kanttinsa oleva
metallin pala, toinen pala oli pari senttiä paksu ja kolme senttiä pitkä
neliskanttinen metallin pala. Suurempaan palaan piti tehdä neliön muotoinen
reikä ja siihen piti sovittaa se pienempi kappale niin, että
se liukui siitä reiästä läpi mutta sen piti pysyä paikoillaan kun kappaleet
nostettiin ilmaan. Ensimmäiset tuotantoon liittyvät työt olivat voitelu-
öljyn syöttimet eli "veekat" niitä tehttiin kupari- ja villalangasta ja ne
olivat varmaan ensimmäisiä urakkatöitä mitä pajalla meidän toimesta.
Joulun jälkeen alkoivat oppitunnit, joita oli lähes puolet ajasta ja
toinen puoli kului veturien korjauksen parissa, ammattimiesen
”sällinä”. Kaikki oppilaat joutuivat ainakin peraatteessa kiertämään
kaikilla konepajan osastoilla ja monissa työpisteissä, siinä oppi
ainakin sen,että mitä missäkinpäin konepajaa tapahtui.
Koulupäivinä opettelimme monenlaisia konepajalaisten
ammattiin liittyviä aineita, matematiikkaa, fysikkaa, aineoppia, koneen-
piirustusta, kansalaistietoa ja veturien toimintaan liittyviä aineita.
Opettjista muista ainakin Simo Nummelinin, Erkki Miettisen,
Matti Mäen, Paavo Mömmön, Pentti Helinin, Eemil Markkasen,
Toimi Koposen.ja veturimestari Martti Siro. Toimi Koponen opetti
liikuntaa, hän oli itse ollut aktiivinen yleisurheilija ja painonnostaja.
Meidäkin joukoissa oli urheilijoita hiihtoa harrastivat ihan tosissaan
ainakin Raimo Jokinen ja Pekka Hynynen olivat maakuntaviesti
tason hiihtäjiä, Unto Smedberg harrasti kestävyysjuoksua,
Heikki Kasurinen oli nyrkkeilijä ja moottoriurheilija, Mauri Rissasesta
tuli myöhemmin maajoukkuetason lentopalloilija, minäkin yritin
urheilla lajini oli paini. Alvar Herranen tosin sanoi minulle, entinen
painija kun oli, ettei sinusta tule painijaa kun sinulla on niin lyhyet
kädet, oikeassahan ”Allu” siinä olikin painija urani loppui armeijassa
sattuneeseen tapaturmaan, polvi särkyi Pahkajäven metsässä polku-
pyöräkolarssa ja se ei ikinä parantunut entiselleen.Kesken oppisopimus- ajan
loppumista joukostamme lähti muihin töihin tai koulutukseen
ainakin Heimo Ahonen, Mikko Hartikainen, Jorma Laitinen ,
Heikki Kasurinen ja Tauno Kinnunen, Pekka Hynynen lähti
veturimieshommiin Kouvolaan ja Mauri Rissanen Kuopioon
tosin Mauri oli konepajalla työssä useita vuosia oppilaskoulun
jälkeen. Oppiaika konepajassa oli neljä vuotta, ammattikoulun
suorittaneet saivat puoli vuotta hyvitystä, eli heillä oppiaika oli
kolme jaa puoli vuotta. Kuun pari vuotta aikaa oli kulunut oli
edessä luokkaretki, kiertelimme retkeilyvaunulla viikon ajan eri
paikkakunnilla tutustumassa lähinnä konepaja-alan yrityksiin.
Hyvinkään VR:n konepaja, Pasilan ja Turun VR:n konepajat
Valmetin ja Tampellan konepajat Tampereella se matka oli
todella hieno ja ikimuistoinen. Kaikkien konepajakoulujen kesken
järjestettiin vuorovuosin yleisurheilukilpailut joihin osallistuttiin
koko joukkueella, Pasila ja Hyvinkää olivat parhaita mutta ei se
voitto vaan matkustaminen. Osallistuimme Kuopion lentopallo-
puulaakisarjoihin oppilaskoulun joukkueella, VR:llä oli oma
joukkue A sarjassa, me olimme B sarjassa.
Kun oppiaika alkoi lähetä loppuaan oli vuorossa ammattioppityö
se oli piirtojalka, se piti ensin piirtää ja sitten valmistaa, se olikin
aika monimutkainen ja -osainen laite, minulla on se tallessa vieläkin.
Siinä on parikymmentä osaa, osat piti mitoittaa tarkasti, että laite toimi
Kun sen oli saanut valmiiksi niin siitä huomasi, että kyllä sitä oli
jotain oppinut ja osasi tehdä käsillään ja koneillakin jotakin.
Kun oppiaika loppui ja näytetyö oli tehty, saimme todistukset ja
meistä tuli nuorempia viilaajia, parin vuoden kuluttua olimmekin sitten
ihan oikeita ammattimiehiä. Kymmenkunta meistä kuudestatoista
jatkoi VR:n palveluksessa eläkeikään asti. Nykyäänkin olemme
jollakin tavalla sidoksissa konepajaan, meillähän on tämä perinne-
yhdistys, kokoonnumme kuukausittain muistelemaan menneitä ja
turisemaan niitä näitä. Vuoden 1960 kurssi onkin tässä oikein hyvin
edustettuna. Voitto Paulus on perinneyhdistyksen sihteeri, Matti
Rissanen on taloudenhoitaja ja Unto Smedberg on taloudentarkastaja.
Kuopiossa marraskuussa 2014 Matti Rissanen
Uusimmat kommentit