DIESELVETUREIDEN KORJAUS VR KUOPION KONEPAJASSA

Dieselvetureiden korjaukseen valmistautuminen aloitettiin 23.11.1964 -12.3.1965. Kaikkiaan 66 tuntia kestänyt kurssi pidettiin Pohjois-Savon Ammattioppilaitoksen tiloissa. Hyvinkään konepajalla kävi tutustumassa käytännön työhön kaksi viiden hengen ryhmää 2 viikon ajan kumpikin.

Dieselvetureiden korjaus jouduttiin aluksi sovittamaan höyryvetureiden korjauksen kanssa samoihin tiloihin. Jouduttiin jopa rakentamaan pölynarkojen dieselin vaihto-osien korjauspaikaksi isoimpaan eli ”kaarihalliin” muovikelmulla eristetty alue ”kelmula”.

Korjaus oli pääosin täyskorjausta. Veturi tuli konepajaan sarjan konepajakorjausvälin kilometrit ajettuaan, jolloin se purettiin kokonaan osiksi. Konepajan korjausvastuulla oli mm. seuraavat veturit:
Tve3, Tve4, Vr11, Dv15, Dv16, Dr14 ja yhdessä Hyvinkään konepajan kanssa Dv12.

 Pääosan vuosista, jolloin tilat  olivat rakennusten laajennusten jälkeen riittävät, oli työn kulku täys- korjauksessa seuraava:

Veturin tultua konepajaan, siinä suoritettiin korjaus tilausta täydentävä tulotarkastus ja otettiin avaimet yms. varusteet talteen ”punaiseen kuuriin”. Tämän jälkeen veturi ajettiin tai siirrettiin vaihtoveturilla vetäen pesupilttuuseen esipesuun. Ennen esipesua siitä irrotettiin konesuojat ja ohjaamo. Rungon alapuolelta pesun hoiti edestakaisin koneellisesti liikkuva pesusuutinkelkka. Rungon yläpuolelta pestiin käsin ohjatulla painevesiletku/suuttimella. Samoin pestiin konesuojat ja ohjaamo. Pesun jälkeen veturi siirrettiin vaihtoveturilla vetämällä purkuosastolle. Konesuojat ja oh- jaamo vietiin niiden korjauspaikkoille. Purkuosastolla rungosta irrotettiin vaihto-osat, putkistot ym. Tämän jälkeen runko nostettiin pyörien/telien päältä ”pesuvankkureille” ja vedettiin vaihto-veturilla pesuosastolle jälkipesuun. Jälkipesun jälkeen  se vedettiin isoon halliin ja nostettiin 84-tonnin nostu- rilla korjauspukeille. Runko tarkastettiin, korjattiin mahdolliset hitsaten korjattavat repeytymät ja täytehitsattavat kohdat. Runko maalattiin iltatyönä. Runko mitattiin ja asennettiin mittausten perusteella täytelevyjä alle asettaen akselilaakeripesien vastinosat ”kiilat”. Jo edellä mainitun työn aikana asennettiin moottori, ”apumoottori” ja muut vaihto-osat , ohjaamo, putkitukset sekä tehtiin sähkö- asennustyöt. Tämän jälkeen kytkintankovetureiden runko nostettiin lattialla olevan suunnan-vaihtolaatikon ”päälle”, ja kiinnitettiin suunnanvaihtolaatikko kiinni ja sitten nostettiin pyöräkertojen päälle. Tämä oli ”veturin lasku”. Laskun jälkeen asennettiin kytkintangot. Telivetureiden runko nostettiin suoraan pukeilta telien ”päälle”.
 
Seuraavaksi veturi siirrettiin vaihtoveturilla vetäen koekäyttöpaikalle, valutettiin öljyt, pakkasnesteet ym. Suoritettiin loput sähköasennustyöt merkkausmaalaukset, teippimerkkaukset, tehtiin koe- käyttöjä, lisättiin avaimet ym. varusteet punaisesta kuurista. Kun veturi todettiin loistavasti toimivaksi kutsuttiin  veturimestari Pieksämäeltä suorittamaan tilaajan puolesta vastaanottotarkastus ja koeajo.

Käytiin koeajolla Pitkälahdessa/Kurkimäellä tai Toivalassa/Siilinjärvellä asti.Nyt veturi on valmis vietäväksi/haettavaksi linjalle.

Vaihto–osien korjaus:

Vaihto-osat purettiin purkuosastolla, vietiin osina kärryillä/trukilla pääosin tunnelipesukoneelle tai muille pienemmille pesukoneille. Osat  pestiin ja kuljetettiin edelleen omille korjausosastoilleen tai jotkut osat täytehitsaukseen tai koneistukseen.

Vaihto-osat korjattiin ja koekäytettiin omilla MAN-moottori-, pienmoottori/ vaihteisto/  suuntalaatikko, ja pienvaihto-osaosastoilla.

Ohjaamojen ja konesuojien rautarakenne ja peltiyöt sekä maalaus suoritettiin kaarihallin ”piippuhyllyllä” tai 68-hallin II-kerroksessa.
 
Ensimmäisinä ja lakkautuspäätöksen jälkeen viimeisinä vuosina vaihto-osat korjasi Hyvinkään konepaja.

Varaosat ja tarvikkeet:

Varaosat ja tarvikkeet toimitti oma varasto sinne toimitettujen listojen mukaisesti kuljetuspisteisiin.

Viimeiset 5-vuotta hakivat asentajat osat pääsääntöisesti itse kaarihalliin hankitusta tietokone- ohjatusta paternoster-hyllystöstä, sekä muista konepajaan siirretyistä varastohyllyistä  tai varastosta.

Ennen tunnelipesukoneen hankintaa, (suunnittelua ja valmistusta omalla konepajalla) oli osien puhdistus paljolti altailla käsiharjalla tiskaamista.

Viimeisinä vuosina kehitettiin muun muassa pesupilttuulla  veturin yläpuolelta pesua koneellisesti ohjatuilla suihkuilla tapahtuvaksi ja maalaustyöt suoritti varaston peltihalliin sijoittunut ulkopuolinen maalaamo FSP.

Ensimmäisenä alettiin korjata alkuperäiseltä sarjamerkinnältään Vv13 ja Vv 14 sarjojen vetureita, joiden tietokoneajan sarja merkintä oli Tve3.

Yhteen Vr11  veturiin vaihdettiin SRM-vaihteiston tilalle Voith-vaihteisto.
Tve-4 vaitotyövetureista alettiin loppuvuosina muutostöillä tekemään ratatyökone Tka-8 sarjaa.

Voitto Paulus