Konepaja 1940 etupuolelta

Konepaja takaa 1940 luvulta

Koneistamo 1950 luvulla

Konepajan laajennus 1957

Paja 1950 luvulla

Konepaja 1940 luvulla

 

KONEPAJAN RAKENNUKSET 

   Ei voi varmuudella sanoa, mikä oli konepajan alueella ensimmäinen rakennus. Varmuudella voidaan kuitenkin todeta se, että ensimmäinen rakennus, missä veturi- ja vaunutöitä tehtiin, oli hirsinen konepajarakennus. Se rakennettiin kahdessa vaiheessa niin, että ensimmäinen vaihe valmistui samaan aikaan kuin Savon rata avattiin liikenteelle eli 1889. Tämä vaihe käsitti  kulmarakennuksen (osat A ja B) ja siihen välittömästi liittyvän tiilisen höyrykone- ja kattilahuoneen (osa D) yhteispinta-alaltaan 780 m2 (kuva 297). Rakennuksessa oli kaksi kanaalia kaluston korjausta varten ja työkoneet sijoitettiin osa A:n höyrykonepuoleiseen päähän, mistä otettiin voima valta-akselin ja remmien avulla koneisiin. Voiman lähteenä oli 14 hv:n makaavarakenteinen höyrykone pystykattiloineen. Rakennuksen kattotuolisovitus oli puusta, jota tukee keskipermannolle sovitettu pylväsrivi. Samaan aikaan rakennettiin myös tiilinen pajarakennus pinta-alaltaan 90 m2 päärakennuksen yhteyteen. Tämä rakennus on suojelukohde, eli sitä ei näillä näkymillä pureta.  

  Vuonna 1902 pajaa  laajennettiin niin, että sen mitat olivat 17.6 m x 8.6 m. Pajan jatkoksi rakennettiin samaan aikaan vielä metallivalimo 12,4 m x 8,6 m. Rakennuksen pinta-alaksi tuli näin 310 m2 ja se on samassa muodossaan vielä tätä kirjoitettaessa . Rakennus naamioitiin talvisodan vuoksi maali- tai kalkkiraidoilla. Seinissä on nähtävissä vieläkin venäläisten hävittäjäkoneiden kuulasarjojen jälkiä. 

 Vuonna 1889 oli rakennettu jo pajan viereen tiilinen, uunilla lämmitettävä öljykellari ja  tarveainevajoja  

 Vuonna 1900 laajennettiin konepajaa huomattavasti, entinen kulmarakennus muodostui T-kirjaimen muotoiseksi. Lisäpinta-alaa tuli 504 m2, joten rakennuksen kokonaispinta-alaksi tuli 1284 m2.  Pieniä laajennuksia tehtiin myös, mm. voima-asemaa laajennettiin ja samalla siihen vaihdettiin veturinkattila pystykattilan tilalle.

 

 

Ensimmäinen konepajarakennus laajennusten jälkeen

  

    Vuonna 1902 rakennettiin A osaan työnjohdolle toimistot.

 Vuonna 1911 tulipalo vaurioitti tämän rakennuksen kattorakennelmaa, jonka ullakkokerrosta korjauksen

 

 yhteydessä nostettiin noin metrillä. Tähän tilaan järjestettiin työntekijöiden ruokailutila ja myöhemmässä vaiheessa oppilaskoulu. Konepajan eri osastoilla oli uunilämmitys ja sähkö saatiin Kuopion kaupungin sähkölaitokselta.

  Hirsinen konttori- ja varastorakennuksen (kuva 296 merk.7) valmistusaikaa ei ole tiedossa,

  mutta alkujaan se oli 10,8 m leveä ja 23.6 m pitkä ja vuonna 1900 siihen tehtiin varastotilan kustannuksella lisää konttorihuoneita.

 Vuonna 1906 valmistui tähän yhteyteen 14,2 m pitkä ja 8,9 m leveä lisärakennus, johon tuli neljä konttorihuonetta lisää. Nämä molemmat rakennukset purettiin 1970-luvun alussa. (kuva 3)

 

  Vuonna 1904 valmistui tiilinen 17,5 m pitkä ja 10,5 m leveä rakennus veturitallien yläpuolelle, johon sijoittuivat pesu- ja leipomotuvat, vahtimestarin asuinhuone sekä kaikkien rautatieläisten käytössä oleva sauna. Ennen tätä rakennusta paikalla oli samaan käyttöön tarkoitettu 6m x 8m hirsirakennus. Rakennuksen muistavat monet konepajalaiset ”sikalana”. Rakennuksen toisessa päässähän oli konepajan ruokala aina vuoteen 1982 saakka, jolloin uusi tila valmistui konepajan päärakennuksen yhteyteen. Tämä rakennus on suojelukohde, eli sitä ei näillä näkymillä pureta.

 

 

Liikenteen kasvun ja yleisen kehityksen kulkiessa eteenpäin myös korjattava kalusto eli veturit suurenivat ja näin ollen konepajan rakennukset huomattiin liian ahtaaksi ja vanhanaikaiseksi. Veturien nostotkin tapahtuivat vanhassa alkuperäisessä konepajarakennuksessa käsin kierrettävillä pukkinostureilla.

 

Vuonna 1930 aloitettu ja vuonna 1932 valmistunut uusi konepajarakennus vastasi silloisia tarpeita hyvin. Rakennus oli tiilinen ja pinta-alaa oli 2300 m2. Työnkulussa oli yhdistetty pitkittäis- ja poikittaisraiteistot, joka toi uuden ulottuvuuden työnkulkuun. Tässä rakennuksessa oli itse veturinkorjaushalli (kaarihalli), purkuosasto ”lipeän keittämöineen”, pyöränrengastusosasto, työkaluosasto, kokoonpano- osasto, tilat oppilaskoululle sekä  työnjohto- ja toimistotilat. Yläkertaan sijoitettiin myös pesu- ja pukuhuoneet.

  Vuoden 1932 valmis laajennus.

 

Valmistumisvuonna vanha hirsinen konepajarakennus purettiin ja siirrettiin Kuopion konepajan alaisuuteen kuuluvalle ja  vastaperustetulle Pieksämäen konepajalle. Siellä se palveli maalaamona ja jonka yläkerrassa toimi myös piirustuskonttori.

 

Vuonna 1957 tehtiin seuraavat laajennukset. Veturikannan lisääntyminen ja Viipurin konepajan menettämisen vuoksi Kuopion konepajan korjausvastuussa oleva kalusto kaksinkertaistui 1950-luvun alussa. Osa töistä tehtiin veturitallilla. Tällöin koneistusosasto muutti sille paikalle, missä se oli konepajan loppuessa. Samana vuonna saatiin myös tilat veturien pesuosastolle. Nämä toiminnat vapauttivat tilaa varsinaiselle veturin korjaukselle.

 

   Vuoden 1957 laajennus

Vuonna 1960 korjattiin lämpökeskus ja asennettiin uusi kattila. Öljylämmitykseen siirtymisen vuoksi rakennettiin 94 m öljysäiliö vuonna 1965. Konepajan liittyessä kaukolämpöön vuonna 1975  oma kattilalaitos jäi tarpeettomaksi. Rakennus oli ennen purkua varasto- ja työtilanakin.

Vuonna 1961 valmistui kaasunjakelukeskus.

Vuonna 1963 valmistuivat konepajan lämmityksen, lämminvesiputkiston ja ilmastoinnin muutostyöt sekä veturien suihku- ja lipeäpesulaitteet.

Vuonna 1964 parannettiin konepajan valaistusta ja höyryveturien ilmapumppujen

korjausta varten muutettiin työtilaa pajarakennuksessa.

Vuonna 1965 muutettiin pajarakennusta höyryveturin tuli- ja lieskaputkien korjaukseen sopivaksi sekä tehtiin pieni puuvaja putkien puhdistusta ja katkaisua varten.

Vuonna 1966 pajarakennusta muutettiin niin, että siihen tuli koekäyttötilat

GM- moottoria varten.

Vuonna 1968 valmistui konepajan suurin laajennus ratapihan puoleiselle sivulle. Konepajalaiset kutsuivat sitä osaa yksinkertaisesti nimellä ”laajennus 68”.Siihen tuli tilat koneistus-, purku-, pikakorjaus-, maalaus-, ohutlevy-, verhoilu- ja

sähkötöitä varten. Tilaan tuli myös työkalulainaamo.

Vuonna 1972 valmistui Männistön puoleiselle sivulle lisärakennus, johon sijoitettiin Kuopion sivuvarasto (joka oli erillään konepajan organisaatiosta), toimistotilat ja

väestösuoja. Väestösuojaa käytettiin normaalioloissa työkalujen, vara-, ja vaihto-osien säilytyspaikkaa.

        Alla oleva kuva on kyseisen rakenteella olevan laajenuksen päältä otettu kuva veturitallille päin. Kuvassa  vasemmalla  vanhat sivuvaraston tilat, joiden takaa näkyy lämpökeskus ja sen vastapäätä pajarakennus  ja  aivan oikealla konttorirakennus.

 

 

Vuonna 1978 valmistui teräsrakenteinen varastohalli (peltihalli) konepajan ja varaston yhteiskäyttöön.

Vuonna 1979 rakennettiin pesu- ja pukeutumistilojen päälle lisää sosiaalitiloja.

Tähän tilaan tuli mm sauna.

Vuonna 1980 muuntamo siirrettiin pajarakennuksesta väestösuojan vierellä olevaan tilaan.

Vuonna 1982 valmistui viimeinen laajennus. Tähän tilaan sijoitettiin veturin laskupaikka, veturivaaka, osien tunnelipesukone sekä MAN- moottorien korjaus- ja koekäyttötilat. Alakerrassa oli vielä  ratapuolen hallinnassa oleva huoltotila ratatyökoneita varten. Toisessa kerroksessa oli ruokailutilat keittiöineen, sosiaalitilat naisille ja kabinetti.

     Alla olevassa kuvassa etualalla on 1968 tehty laajennus, sen takana näkyy osa 1932 rakennetusta ns. kaarihaallista ja sen takana viimeiseksi laajennukseksi jäänyt 1982 valmistunut osa.

  Vuonna 1997 rakennuksia korjattiin mm. vaihtamalla puupalikkalattiat betonilattioiksi, maalauksilla ja työosastojen uudelleen järjestelyllä. Konepaja-alueen pinta-ala kokonaisuudessaan oli noin 2,2 ha, rakennusten kerrosala 11 0002 m ja tilavuus noin 80 000 m3

         Aineisto on kerätty Valtionrautatien historiaa käsittelevistä kirjoista.
        Martti Mecklin                                          

 

Pajarakennus 1975

Konttorirakennus 1960

Vanha ruokala valmistunut vuonna 1903

Viilausosasto 1950 luvulla

Sosiaalitilat 1940 luvulla