Konepajan historiasta.


 

Vuoden 1885 valtiopäivillä säädyt päättivät, että rautatie oli ra­kennettava Riihimäen-Pietarin radalta Mikkelin kautta Kuopion kaupunkiin. Tämän päätöksen Hänen Keisarillinen Majesteettinsa vahvisti 25.1.1886. Päätös merkitsi samalla Kuopion konepajan syntyä, sillä tuohon aikaan uusia ratoja rakennettaessa myönnet­tiin varat paitsi rataan ja rakennuksiin myös radalla käytettäviä vetureita ja vaunuja varten.

Toimintavuodet

Valtionrautateiden Kuopion konepaja aloitti varsinaisen toimintan­sa vuonna 1889 samanaikaisesti Savon radan liikenteelle avaami­sen kanssa.

Valtionrautateiden muututtua osakeyhtiöksi 1.7.1995 Kuopion konepajan toiminta jatkui nimellä VR Osakeyhtiö Kuopion konepa­ja.

Toimipaikka

Savon radan vaunut ja veturit korjattiin aluksi hirsirakenteisessa päärakennuksessa. Vain paja oli tiiltä, palon vaaran vuoksi. Rau­tatielaitoksen “itsensä“ koon, ratakilometrien ja tonnikilometrien määrän kasvaessa kasvoi samaa tahtia myös kaikille rauta­tiekonepajoille yhteensä lankeavien tehtävien määrä ja niiden mo­nipuolisuus. Tuli kannattavammaksi jakaa työtehtävät konepajoit­tain erikoistuen. Kuopiossa rakennettiin vuonna 1932 uusi suu­rempi päärakennus, nyt kivestä.

Kuopion uusi rakennus oli suunniteltu pelkästään höyryveturien korjauksen kulkua silmällä pitäen. Vetokaluston muuttuminen dieseleihin merkitsi höyryveturipajalle suuria muutostarpeita niin työ- kuin varastotilojenkin määrään ja laatuun. Työmemetelmät ja työnkulku muuttuivat.

 Työympäristölle asetettavat vaatimukset työturvallisuuden ja -hygienian suhteen kasvoivat vuosien mittaan. Vaikka henkilö­kunnan määrä olikin 1950-luvulta alkaen laskussa, oli tarpeen lisätä työ-, varasto- ja sosiaalitiloja, ilmastointi- ja muita apulaite­tiloja, uusi ruokalakin rakennettiin. Uuden konepajarakennuksen laajennuksia suoritettiin mm vuosina 1958, 1968, 1972 ja 1982. Rakennustilavuuskasvoi n. 30.000 Rm3:stä (rakennuskuutiomet­ristä) n. 85.000 Rm3:iin ja lattiapinta 2.300 m2:sta (neliömetristä)  n. 11.000 m2 :iin.

 Organisaatio

Alunperin Kuopiossa sijaitsi kahdeksannen (VIII) konepajajakson keskus, ja sen alaisia toimipaikkoja olivat Mikkelin, Kouvolan ja Kotkan varikot. Myöhemmin varikot irroitettiin tästä. Kuopion konepaja nimettiin yhdeksi seitsämästä pääkonepajasta. Vuodes­ta 1934 lähtien pääkonepajat olivat kirjanpidoltaan itsenäisiä, mutta hallinnollisesti rautatiehallituksen alaisia.

 Kuopion konepajan (ja sen Pieksämäen alaosaston) vakinaiset virat v.1935 olivat:

 1 koneinsinööri I lk

 2 työnjohtajaa

 3 alityönjohtaja

 1 kirjanpitäjä

 1 kirjuri II lk.

 1 toimistoapulainen

 Konepajan hankinta- ja varastotoimi kuului vuoteen 1919 saakka konepajan tehtäviin. Sen jälkeen se toimi konepajasta erotettuna vuoteen 1988 saakka, jolloin se taas yhdistettiin konepajaan.

 Pieksämen vaununkorjauspaja liitettiin hallinnollisesti Kuopion konepajaan v. 1933. Kuopion konepajan alaisesta vaununkorjaus­pajasta tuli itsenäinen Pieksämäen konepaja v. 1963.

 Toiminta

Toiminta käsitti aluksi vuodesta 1889 alkaen rataosan Kuopio-Kotka koko liikuvan kaluston korjauksen, siis yhtä hyvin tavara­vaunujen kuin höyryveturienkin kunnossapidon.

 Höyrykone ja höyryveturi merkitsivät kaikkialla varsinaisen teollis­tumisen ajan alkua: koneita käyttävän teollisuuden, liikenteen ja kaupan nopeaa laajentumista ja kasvua. Vesireitti Kuopiosta pää­kaupunkiin Pietariin oli kyllä tuolloin tärkeä kauppatie, mutta rau­tatie oli käyttökelpoinen kautta vuoden.

 Liikenteen kasvaminen Savon radalla tarvitsi lisää vaunuja ja ve­tureita. Se puolestaan merkitsi korjaustarpeen kasvua, mikä näkyi henkilöstön määrän kasvuna.

Vuonna 1932 vaununkorjaus päättyi Kuopiossa ja siirtyi Pieksä­mäelle. Kuopiossa ruvettiin korjaamaan pelkästään höyryveturei­ta, näin aina vuoteen 1966 saakka.

Höyryveturilla ei aluksi ollut konevoimaista kilpailijaa maakuljetuk­sissa. Tilanne muuttui, kun polttomoottori ja sen voimansiirto kehittyi kestämään yhä suurempia tehoja. Rautatiet menettivät monopoliasemansa, kasvu pysähtyi tai peräti taittui. Rautatielai­tokset kaikkialla vastasivat kilpailuun siirtymällä nekin dieselmoot­torin käyttöön vetureissa.

Kuopion konepajalla aloitettin dieselveturien korjaus vuonna 1966. Viimeinen säännölliseen liikenteeseen korjattu höyryveturi lähti konepajasta vuonna 1975.

Vuonna 1989 Kuopion konepajan täyttäessä 100 vuotta sen kor­jausohjelmaan kuului 24 kpl dieselmoottorikäyttöisiä 4-akselisia telivetureita, joita käytetään laskumäkityöskentelyyn, sekä 86 kpl samoin 4-akselista kytkintankovoimansiirrolla varustettua, ratapi­hojen vaihtotyöhön tarkoitettua veturia. Ne käyvät konepajalla korjauksessa 4...6 vuoden välein. Konepajakorjausten välillä niitä huoltavat ja korjaavat varikot. Kaksiakselisia pienvetureita kuului konepajan korjausohjelmaan pitkälti toistasataa, näistä sarjamer­killä Tka7 varustettuja ratatyövaunuja oli konepaja itse valmista­nut 70 kpl.1990-luvun alusta Kuopion konepajan korjaukseen on tullut rata­työkoneita.

 

 Konepajan päälliköt


Jefremoff, Vasilij                                              vv      1889-1898

Malm, Peter Anders Alexander vt                                1898-1908

Madsn, Arthur                                                            1898-1914

Airas, Väinö Vilho vt                                                   1908-1915

Olson, Axel Fredrik Alarik                                           1915-1923

Ruso, Vilho Sigfrid Gabriel                                          1924-1927

Åström, Walter                                                          1928-1931

Louekari, Set Aleksanteri                                           1932-1941

Riihimäki, Antti                                                          1942-1945

Strömmer, Arne Ossian                                               1946-1953

Vartiainen, Niilo                                                         1953-1958

Nummelin, Simo Ilmari                                               1958-1990

Jemivaara, Markku Tapio Aleksanteri                          1991-

Konepajan päälliköt. Kuvasta puuttuu viimeinen päällikkö Markku Jemivaara.   

 

    

 

 Ammattinimikkeitä

Valtionrautateiden yhtiöityessä (v.1995) Kuopion konepajalla oli käytössä seuraavat ammattinimikkeet:

Asentaja                                                  Poraaja

Autonkuljettaja                                        Putkiasentaja

Hioja                                                        Sähköasentaja

Hitsaaja                                                   Siivooja

Insinööri                                                  Teknikko

Junamies                                                Toimistosihteeri

Jyrsijä                                                    Toimistovirkailija

Koneistaja                                              Trukinkuljettaja

Konepajan päällikkö                               Työkaluviilaaja

Konttoripäällikkö                                    Työnjohtaja

Kustannuslaskija                                     Varastomestari

Levyseppä                                              Varastotyöntekijä

Liikennetarkastaja                                 Veturinkuljettaja

Maalaaja                                               Viilaaja

Nosturinkäyttäjä

Henkilöstön määrä

Valtionrautateiden viettäessä 50:ttä juhlavuottaan (v.1912) oli Kuopion konepajan henkilöstön määrä n. 70.

 Rataosan liikenteen kasvaessa myös henkilöstön määrä konepa­jassa kasvoi tasaisesti lukuun ottamatta I maailmansodan aiheut­tamaa hetkellistä piikkiä ja 1930-luvun alun pulavuosien alamä­keä. Näin aina Talvisodan syttymiseen saakka. Silloin henkilö­määrä hypähti kerralla liki kaksinkertaiseksi eli noin 300:aan, kun osa Viipurin konepajan henkilöstöstä siirtyi Kuopioon. Sotavuosi­na ja niitä seuranneina sotakorvausvuosina rautatiekalusto oli kovassa käytössä ja kulutuksessa. Korjaustyötä tehtiin Viipurin konepajan verran pienentyneissä työtiloissa ja sen vuoksi vuoro­työnä. Henkilöstön määrä oli tällöin huipussaan, Kuopiossa suu­rimmillaan liki 400 oppilaat ja veturimiesharjoittelijat mukaan luki­en.

Toiminnan normalisoituessa ja dieselvetureiden tultua käyttöön Kuopion konepajan henkilöstön määrä väheni nopeasti. Luvun 200 se alitti vuonna 1962. Konepajan täyttäessä 100 vuotta (v.1989) oli henkilöstön määrä 130.

 Konepajakoulu

 

Niin höyry- kuin dieselveturin korjaus vatii tekijöiltään monipuolis­ta ammattitaitoa, samoin itse konepajan ja sen erilaisten koneit­ten ja laitteitten ylläpito. Tämän vuoksi onkin vuoden 1923 op­pisopimuslain tultua voimaan annettu Kuopion konepajassa sen mukaista ammattikoulutusta omassa konepajakoulussa veturin­korjauksessa tyypillisiin työtehtäviin. Ensimmäinen mainitunlainen oppilaskurssi aloitti vuonna 1926, tähän mennessä viimeisin vuonna 1980. Vuosien mittaista kouliintumista työhön ammatti­miehen työtoverina, siis oppilaskoulua suorittamatta, ei tieten­kään voida mitenkään väheksyä. Yleisen ammattikoululaitoksen vaikutus konepajakouluun pyrkineitten joukossa on Kuopion seu­dulla tullut näkyviin vasta 1970-luvulta alkaen. Yleisen ammatti­koulun suorittaminen lyhensi konepajakoulussa vaadittavaa oppi­aikaa.

Konepajakoulussa on annettu koulutusta myös veturinlämmittäjä­oppilaille, sittemmin veturimiesoppilaille.

 

Mahdolliset muut tietolähteet

Valtionrautateiden historiajulkaisut

- Finska Statsjärnvägarne 1862-1912

- Valtinrautatiet 1912-1937

- Valtionrautatiet 1937-1962

- Valtionrautatiet 1962-1987

Viimeinen  toimintavuosi VR:n Kuopion konepajan toiminnassa on jo menossa. Päätökset on aikanaan tehty ja kaikki näyttää sen mukaan tapahtuvan.

Viime vuosisadan puolella alkanut toiminta rautateiden. Kuopioon tulon yhteydessä loppuu vaikka itse rautatie jääkin.

Konepajatoiminta alkoi vaatimattomasti tavaravaunujen korjauksella puurakennuksessa, josta ei ole kuin kivijalka jäljellä. Työt laajenivat rinnan työntekijöiden                               lukumäärän myötä, käsittäen myös höyryveturien korjausta. Kun höyryhepojen aika oli ohi, siirryttiin dieselkaluston korjauskonepajaksi ja myös ratakaluston                                kunnostuksista vastasi Kuopion konepaja. Huonompien aikojen yli muilta VR:n konepajoilta siirretyt rautatiekalustoon liittyvät osavalmistukset takasivat veturitöiden ohella täystyöllisyyden  Myös ratakaluston uudisvalmistukseen konepajalaiset olivat mukana Tka7 ratatyövaunun muodossa. Lukuisat ovat myös ne muutostyöt, jotka konepaja suunnitteli ja toteutti liikkuvaan kalustoon.Nyt kaikki tämä alkaa olla ohi.

   Vuoden 2000 syksyllä, kun konepajan alasajo näytti peruuttamattomalta, konepajalaisten keskuudessa heräteltiin ajatusta perinneyhdistyksen perustamisesta.     Yhdistys olisi jatkossa edes jokin näkyvä merkki  siitä ansiokkaasta toiminnasta, mistä konepaja on yli sadan vuoden taipaleellaan suoriutunut. Tämä lehtinen ja nyt alkuun pääsevä perinneyhdistystoiminta olkoon merkkinä siitä, ettei Kuopiossa unohdeta vuosikymmenien aikana syntynyttä rautatieperinnettä.

 

Oheisesta linkistä löytyy lisää Veturikonepajan historiasta sitä kaipaaville:

http://personal.inet.fi/perhe/nummelin/esko/VRPAJA.htm